Kuului laukauksia. Valot vilkkuivat ympärilläni. Ketään ei näkynyt missään. Jähmetyin. En tiennyt mitä tehdä, minne mennä. Sitten kuulin sen. Tunsin sen. Laukaus, joka kuulosti korviini voimakkaammalta kuin muut. Laukaus, joka sai minut värähtämään. Tunsin, kuinka luitani murskaantui, kipu oli sietämätön. Tunsin jotain kosteaa. Kääntäessäni katseen alas näin verta...sitä oli kaikkialla. Käsissä, kehossa, maassa sekä vaatteissa. Päässäni pyöri, silti erotin haaleiden varjojen kävelevän kohti. Silmät olivat kuitenkin jo menossa väkisin kiinni ja lysähdin elottomana maahan.
Ihmisiä oli todella paljon. Penkkirivit olivat jo melkein täynnä. Jotkut näyttivät pelokkailta, jotkut itkivät, oli myös pientä hymynpilkettä siellä sun täällä. Kaikki olivat pukeutuneet mustiin. Hatut ja aurinkolasit näyttivät olevan muodissa tänään. Salia koristivat valkoiset liljat, ja ne johtivat käytävän päähän, jossa oli arkku.
Seremonia alkoi. Se oli pitkä kuin nälkävuosi. Tunnelma oli jäykkä, hikinen ja hiljainen. Hiuspinnin pudottaessa, ääni kaikui jokaisen korviin. Ihmiset veivät vuorotellen kukkia arkun päälle ja lausuivat muutaman sanan. Kukaan ei voinut käsittää tapahtunutta. Se oli murha. MURHA!! Syyllistä ei saatu kiinni, eikä ruumista oltu löydetty. Poliisin mukaan selviämisen mahdollisuus oli vain muutama prosentti, maahan valuneen suuren verimäärän takia. Tapahtumasta on jo monta viikkoa. Lähiomaiset halusivat käsitellä asian mahdollisimman nopeasti, joten ihmeparantumista tai -selviytymistä ei jääty odottamaan.
Silloin ovi pamahti auki. Tuntematon mies käveli sisään. Hänen olemuksessaan oli jotain tuttua, mutta silti niin kaukaista. Hänen vaatteensa olivat revenneet useista kohdista, ne olivat likaiset ja haisivat kuivuneelta vereltä. Hän käveli muutaman askeleen eteenpäin ja sanoi: " Hän elää..."
Erittäin mielenkiintoinen ja jännittävä tarina. Kuvailet eri henkilöitä sekä tilanteita hyvin. Tarinasta voisi kirjoittaa jatko-osan, sillä se jäi erittäin ajatuksia herättävään kohtaan. Oikein viihdyttävä tarina!
VastaaPoista