torstai 27. lokakuuta 2016

Laitoit minut nettiin

Istun hataralla puisella tuolilla työpaikkahaastattelijaani vastapäätä. Hän katsoo minua päästä varpaisiin, arvioiden pätevyyttäni työhön asuni väriyhdistelmien ja meikkieni perusteella. Vaalean puutuolin reuna tuntuu pureutuvan takareiteeni. Hän selaa vaatimatonta ansioluetteloani läpi, jossa suurin saavutukseni on lähinnä isosena toimiminen rippileirillä. Olen valmistautunut tähän haastatteluun. Tarvitsen tämän työpaikan. Kaikki normaalit kysymykset työhön sopivista ominaisuuksista, kaunistelluista heikkouksista ja työn tavoitteista on käyty.  
     Yhtäkkiä mies heittää ansioluetteloni kovaan ääneen pöydälle. Hän katsoo minua lasiensa takaa hartaasti. - Haluaisitko kertoa siitä videosta minulle? hän kysyy tympääntyneenä. Jähmetyn paikalleni. Mistä videosta hän puhuu?
- Luulisi sinun tietävän, että lahjonta tai anelu ei toimi työpaikan saamisessa. Etenkään näin sopimattomalla tavalla tehtynä, mies sanoo vakavaan äänensävyyn.
- Anteeksi, en ymmärrä mistä on kyse, vastaan kysyvästi.
Mies avaa tietokoneensa ja kirjautuu sähköpostiinsa. Hän kääntää tietokoneen näytön näyttääkseen minulle viestin.
- Näyttääkö tutulta? hän tokaisee.
Näen entisen poikaystäväni nimen lähettäjän paikalla. Hän on liittänyt sähköpostiin videon.
Luen ääneen: - Hei. Kuulin että Krista hakee teiltä työpaikkaa. Haluaisin teidän ymmärtävän kuinka tärkeää tämä on hänelle. Hän pyysi lähettämään tämän videon osoittaakseen-, keskeytän lauseeni järkyttyneenä tajutessani mikä video viestissä on.
     Kellahdan tuolini selkänojaa vasten hiljaisena. Katson lattiaa, en tiedä mitä sanoa. Kasvoni hehkuvat tulipunaisina ja kämmeneni hikoilevat. Maailma tuntuu pyörivän ympärilläni. Miksi ikinä suostuin siihen videoon? Hän väitti poistaneensa sen kun erosimme vähän aikaa sitten. Kyyneleet kihoavat silmiini. Haastattelija istuu vaitonaisena ja tarkkailee reaktiotani.
- M-minä... en... olen pahoillani, soperran ja syöksyn ovelle.
Purskahdan itkuun heti oven ulkopuolella. Ohikulkijat katsovat minua huolestuneena ja uteliaina. Pian kuitenkin itkun korvaa raivo. On aika mennä puhumaan Jarkolle.

1 kommentti:

  1. Teksti oli todella hyvä! Olisi kiva tietää, miten tarina jatkuu:)

    VastaaPoista