Päivä koirana

Päivä koirana

Ovi pamahti kiinni, ja viimeinenkin ihminen oli lähtenyt. Olin jälleen yksin. Menin hetkeksi istumaan oven eteen, jos joku olisi tullut takaisin. Ei tullut. Tassuttelin yläkertaan hakemaan luuni, ja tulin takaisin alas omalle pedilleni. Luu maistui hyvältä. Niin hyvältä, että se loppui hetkessä. Olin menossa juomakupilleni juomaan, kun astuin jonkin kovan päälle, ja iso musta laatikko muuttui värikkääksi. Se piti kovaa meteliä. Erotin laatikossa olevan koiran. Se näytti samalta kuin minä. Se hyppäsi sohvalle, ja olin aivan kauhuissani. Ei niin saanut tehdä. Tuijotin hetken laatikkoa, mutta jatkoin sitten matkaani juomakupille. Vesi oli lämmintä, aika pahaa, mutta ei se haitannut.
  Tullessani juomakupilta mielessäni kävi ajatus, että jos menisin hetkeksi sohvalle, ja kokeilisin sitä. Ihmiseni olivat kyllä kieltäneet sen pentuajoistani asti, mutta halusin kokeilla. Hyppäsin sohvalle, ja kieriskelin hetken siinä. Olipa se pehmeä. Tulin kuitenkin nopeasti pois, sillä halusin olla kiltti koira.
  Nukuin pedilläni rauhallisesti, kun yhtäkkiä ovi pamahti kiinni. Nousin ylös sekunnissa, ja haukahdellen juoksin ovelle. Yksi ihmisistä oli tullut kotiin. Hän tuli kanssani leikkimään, kunnes huomasi laatikosta tulevan värejä ja meteliä. Hän muutti laatikon takaisin mustaksi. Hän meni istumaan sohvalle, ja samalla alkoi huutamaan minulle. En tiedä, mitä tapahtui, mutta sen tiedän, että en saanut herkkuja pitkään aikaan.